lauantai 27. syyskuuta 2014

Muuttamisesta opittua

Muuttaminen on ihmisen parasta ja pahinta aikaa: postitiivisena puolena pääsee eroon vuosien varrella keräääntyneestä turhasta roinasta, uudistaa sosiaalisia verkkoja rekrytessä kämppiksiä ja muuttoapua ja tulee kerrankin ajatelleeksi kämppänsä sisustusta kokonaisuutena. Miinuspuolena ovat lukuisat kirosanat painavien objektien roudaamisen yhteydessä, rikkoontumisuhan alla olevat lautaset ja huonekasvit, sekä muuttoilmoitusten, paperitöiden ja raha-asioiden aiheuttama stressipitoinen todolista. Tällä kertaa muutin onneksi vain parin kilometrin etäisyydelle saman kaupungin sisällä, ja prosessista tuli taas oppineeksi kaikenlaista. Tässä top 3:

1) Muuttaminen ei ole halpaa
Muuttaessa päätyy usein maksamaan vuokran lisäksi takuuvuokran uuteen asuntoon, vuokran ja löpöt muuttoautoon, eivätkä muuttolaatikot yms. ole ilmaisia. Lisäksi uuteen asuntoon tarvitaan uusia kaapeleita medialaitteiden yhdistelyyn ja joku uusi huonekalu elämää helpottamaan. Rahanmenoa voi hillitä hommaamalla banaanilaatikot yms. muuttoinfran hyvissä ajoin, pyytämällä kavereita kantoavuksi ja neuvottelemalla vuokraisännän ja edellisen sekä tulevan asukkaan kanssa esmes pesukoneen kohtalosta, seinien kittauksesta ja maalauksesta tai uudesta jääkaapista. Isoimpana juttuna viimeisessä muutossani oli vähällä, etten joutunut maksamaan vuokraa kahdesta asunnosta yhtäaikaa. Onneksi ylioppilaskyläsäätiö löysi asuntooni asukkaan keskellä kuuta, joten päädyin maksamaan vain parin viikon ylimääräisen vuokran, mistä kuitenkin muodostui tämän muuton isoin kuluerä.

2) Omistan liikaa tavaraa
Muutossa maallisen omaisuuden määrä havainnollistuu laatikkovuorena ja nivelkipuina muuton jälkeisenä päivänä. Huonekaluja harva omistaa liikaa, mutta esmes vaatteita kertyy helposti ylimääräisiä. Tiedättehän ne vanhat t-paidat, joita ei kehtaa enää pitää julkisella paikalla, mutta ne kelpaavat hyvin esmes yöpaidoiksi? Minulla niitä oli ennen muuttoa 20. Entä koska siivosit viimeksi varastokoppisi? Kun on elämäntapapyöräilijä ja hamstrannut polkupyörästä puretut rikkinäiset vanteet, lokasuojat ja sekalaiset ruuvit ja mutterit ihan varmuuden vuoksi viimeisen parin vuoden ajan, niistä kertyy pullistelevan jätesäkin verran kannettavaa kierrätyspisteelle.

3) Hyvin suunniteltu kestää kolhut paremmin

Olin joskus lukioaikaan töissä muuttofirmassa, missä päädyttiin kerta toisensa jälkeen huomaamaan, kuinka paljon pienemmällä vaivalla päästään kun tavarat on palkattu turvallisesti ja huolella samankokoisiin laatikoihin. Ihan yhtä tärkeää on vetää muovikelmua huonekalujen ympärille (marketin elmukelmu käy ihan hyvin, 2 rullaa riitti yksiön rojuihin) ja kaikesta oleellisinta on suunnitella, mikä tavara liikkuu milloinkin ja mihin. Siis kun pakkaa sukat ja kirjat samaan maks 20 kiloa painavaan banaanilaatikkoon pitää muistaa kirjata päälle mitä askissa on, ja missä se tyhjennetään (vaatekaappi+varasto) ja missä kyydissä se kannattaa roudata (sukat ja kirjat ovat omassa tärkeysjärjestyksessäni keskivaiheella). Kandee myös suunnitella, että se atleettisempi muuttokaveri on jeesimässä, kun pesukonetta tai täyspuista kaappia pitää siitää. Suunnitelmallisuus jättää tilaa myös pieneille kämmeille, joita tulee varmasti: kun suurin osa tavaroista on paketoitu hyvissä ajoin ei aikataulu mene ihan pyllylleen kun päätyy muuttopäivän aattona soittelemaan korviketta hajonneelle muuttopakulle.

Loppupeleissä muutto on kuitenkin ihan puhdistava kokemus, kuhan siihen panostaa riittävän paljon. Kandee myös muistaa, että elämää on myös muuton jälkeen: roudauspäivän jälkeen tarvitsee vapaapäivän myös päivätyöstä ja muuttofallu & skumppa ovat olleet tämän syksyn parhaat tarjoilut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti