Matkustaminen on siistiä puuhaa, ja sillä on omat kiistattomat etunsa yksilölle itselleen sekä vähemmän selviä etuja maailmalle kulttuurien kohtaamisen ja toisilta oppimisen kautta. Itse tykkään reissata pari kertaa vuodessa, joskin viime aikoina olen oppinut myös tykkäämään kotimaassa pyörimisestä, viikonloppu kotikaupungissa lataa usein akkuja ja tuottaa saman verran taidegallerioista hankittuja kulttuurielämyksiä, kuin kaupunkiloma Euroopassa. Opiskelijabudjetilla matkustamisesta on vaikka kuinka paljon erilaisia oppaita netti pullollaan, joten en näe tarpeelliseksi ihmetellä reissaamisen hintaa, vaan pohdin mitä reilun viikon reissuta jää muuten käteen, rahallisella puolella ja muutenkin.
Sanotaan, että suomalaiset eivät tykkää tehdä lomallaan mitään, kun taas esmes saksalaiset haluavat joka päivälle jotakin toimintaa. En tiedä pitääkö tämäkään klisee laajemmin paikkaansa, mutta ainakin omassa lomailuasenteessani katkaisen arjen rutiin tekemällä jokin päivä jotain siistiä. Olisi tietysti hienoa, jos tähän pystyisi ihan arjessaankin - ehkä tätä varten ovat sitten eläkevuodet. Käytännössä lomalla tuppaa käyttämään aika paljon rahaa esimerkiksi museoiden ja gellerioiden pääsymaksuihin. Reissasin viimeksi Britanniassa, missä suurimpaan osaan tällaisia kohteita pääsee ilman pääsymaksua. Tämä on tietysti hieno juttu ja säästää lomailun kustannuksia. Lisäksi tulee mentyä sellaisiinkin paikkoihin, joissa ei tulisi muuten käytyä. Jäinkin reissun jälkeen miettimään, kuinka moni suomalainenkin kävisi uteliaisuuttaan katsomassa vaikkappa nykytaidetta, ellei joutuisi museon ovella pulittamaan vitosen luokkaa olevaa pääsymaksua? Vaikka maksu ei rahallisessa mielesssä varmaankaan kenenkään budjettia kaada, on ihan selvää että se nostaa kotimaisten museioiden ja kulttuurikohteiden kynnyksiä. Kun museoiden talous on muutenkin julksiesti rahoitetettua voidaan kysyä, mikä on sitten tämän kynnyksen hinta? Jokainen, joka ei käy vaikkapa kotikaupunkinsa taidemuseossa kerran vuodessa on mun mielestä yhteiskunnallisena tappiona isompi, kuin se muutama euro mitä kävijästä rahastuksen aiheuttamien kulujen jälkeen jää.
Joillakin reissaamiseen kuuluu oleellisesti liikunta, joillain shoppailu ja kolmannella syöminen. Itse ostan kohtuu harvoin uusia vaatteita, mutta koska päädyn britteihin noin kerran vuodessa olen huomannut ostavani monet perusvaatteet, kuten nyt vaikka sukat ja kalsongit sieltä. Tästä on oikeastaan kahdenlaista hyötyä, yhtäältä ressuun voi lähteä kaikista reikäisimpien sukkien kanssa ja vaihtaa ne uusiin, ja eivät tavalliset käyttövaatteet niillä saarilla ainakaan kotimaisia kalliimpia ole. Gledjujen hankkimeinen tien pääältä taitaa olla siis ainakin edullista, viimeisen kokemukseni perusteella se oli myös ihan hauskaa: kun menee aamulla yhdeksän aikaan ensimmäsienä asiakkaana etsimään sukkia, tai kokee reissunjälkeistä riemua vetäessään arkiaamuna toiselta puolelta eurooppaa hankitut kalsongit jalkaan, on selkeästi onnistuntu tuomaan reissufiiliksestä jotain arkeensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti