lauantai 27. syyskuuta 2014

Sisustaminen nuorisobudjetilla

Sisutaminen on vähän niinkun ruuanlaitto, siitä on tehty hämmentävä määrä erilaisia tv-sarjoja, vaikka me kaikki teemme sitä tavalla tai toisella päivittäin, joskus suunnitelmallisemmin, mutta useimmiten asiaa sen suuremmin miettimättä. Minun tapauksessani olen aikanaan muuttannut kotoa pois vähäisen tavaramäärän kanssa, ja hankkinut huonekaluja sitä mukaa kun niihin on ollut varaa tai tarvetta. Lopputulos on ollut aika sekava, ja vasta monen muuton ja käyttöikänsä päähän tulleen halpishuonekalun jälkeen olen ruvennut miettimään sisustusta tyylinä tai kokonaisuutena. Lopputuloksena on parin viimeisen vuoden aikana ollut hauska sisistusharrastus, joka ehkä joskus poikii oman bloginsa.

Näin syksyllä moni kokoaa kalustusta ensimmäiseen omaan kotiinsa, mikä on huikeaa aikaa nuoren elämässä. Omassa asunnossa pitää mun mielestä päästää oma luovuus valloilleen, ja hankkia myös huonekaluja vähän fiilispohjalta. Perusjutuissa kuitenkin säästää, kun panostaa hyväään designiin: ruotsalaisesta jättihallista hankitut huonekalut kun eivät oikeasti kestä käytössä ehjinä saati hyvännäköisenä kovinkaan montaa vuotta.

Vaikka vanhemmat jeesaavatkin usein kotoa muuttavaa, olin itse aikanaan järkyttynyt miten paljon sängyn tai lautasen kaltaiset asiat maksavat. Halvemmalla pääsee, kun käy kirpparilla, ja laadukkaista asioista ja huonekaluista pääsee tarvittaessa helposti eroon saaden suuren osan sijoitetusta pääomasta takaisin - viimeistään silloin, kun päätyy monen onnellisen yhteensattuman kautta synkronoimaan huonekalunsa jonkun tyoisen ihmisen kanssa, täytyy ylimääräiset kahvikupit ja nojatuolit laittaa kiertoon. Ihan puhtaasti rahan näkökulmasta ajatellen kustannustehokkain vaihtoehto kalustukselle on ilmeisesti hankkia laadukkaat kalusteet käytettynä: Nopeasti tarkasteltuna nettihuutokaupasta lähtisi esimerkiksi pöytä ja työtuoli kotimaiselta laatuvalmistajalta yhteensä noin 160€ hintaan, mikä on suunnilleen saman verran kun tällaisista kalusteista saa halpamyymälässä pulittaa uusina. Oman kokemukseni perusteella kotimaisista 70-luvun designkalusteista saa tarvittaessa "omansa pois", kun taas halpikset joutuu laittamaan kiertoon ilman välirahaa. Kalusteiden ulkonäkö ja käytännöllisyys ovat sitten oma lukunsa, oma työtuolini on Artekin valmistama"68"-tuoli, jossa istuskelu on mukavaa ja muotoilu miellyttää silmää rutkaasti lastulevy-metalliputkivirityksiä enemmän. Jos ei ole pätäkästä pulaa, saa niitä hyviä huonekaluja hankkia toki uusinakin: itse satsasin pöytälamppua hankkiessani satasen verran Harri Koskisen Block-lamppuun, josta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Veikkaan, että lampusta on iloa moneen tulevaan asuntoon. Satsaamalla opintojen alussa siis vaikkapa puolikkaan opintolainan verran fiksumpaan suuntaan, saattaa tulla paitsi säästäneeksi rahansa, myös hankkineeksi kalusteita joista voi olla ylpeä pitkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti