lauantai 27. syyskuuta 2014

Muuttamisesta opittua

Muuttaminen on ihmisen parasta ja pahinta aikaa: postitiivisena puolena pääsee eroon vuosien varrella keräääntyneestä turhasta roinasta, uudistaa sosiaalisia verkkoja rekrytessä kämppiksiä ja muuttoapua ja tulee kerrankin ajatelleeksi kämppänsä sisustusta kokonaisuutena. Miinuspuolena ovat lukuisat kirosanat painavien objektien roudaamisen yhteydessä, rikkoontumisuhan alla olevat lautaset ja huonekasvit, sekä muuttoilmoitusten, paperitöiden ja raha-asioiden aiheuttama stressipitoinen todolista. Tällä kertaa muutin onneksi vain parin kilometrin etäisyydelle saman kaupungin sisällä, ja prosessista tuli taas oppineeksi kaikenlaista. Tässä top 3:

1) Muuttaminen ei ole halpaa
Muuttaessa päätyy usein maksamaan vuokran lisäksi takuuvuokran uuteen asuntoon, vuokran ja löpöt muuttoautoon, eivätkä muuttolaatikot yms. ole ilmaisia. Lisäksi uuteen asuntoon tarvitaan uusia kaapeleita medialaitteiden yhdistelyyn ja joku uusi huonekalu elämää helpottamaan. Rahanmenoa voi hillitä hommaamalla banaanilaatikot yms. muuttoinfran hyvissä ajoin, pyytämällä kavereita kantoavuksi ja neuvottelemalla vuokraisännän ja edellisen sekä tulevan asukkaan kanssa esmes pesukoneen kohtalosta, seinien kittauksesta ja maalauksesta tai uudesta jääkaapista. Isoimpana juttuna viimeisessä muutossani oli vähällä, etten joutunut maksamaan vuokraa kahdesta asunnosta yhtäaikaa. Onneksi ylioppilaskyläsäätiö löysi asuntooni asukkaan keskellä kuuta, joten päädyin maksamaan vain parin viikon ylimääräisen vuokran, mistä kuitenkin muodostui tämän muuton isoin kuluerä.

2) Omistan liikaa tavaraa
Muutossa maallisen omaisuuden määrä havainnollistuu laatikkovuorena ja nivelkipuina muuton jälkeisenä päivänä. Huonekaluja harva omistaa liikaa, mutta esmes vaatteita kertyy helposti ylimääräisiä. Tiedättehän ne vanhat t-paidat, joita ei kehtaa enää pitää julkisella paikalla, mutta ne kelpaavat hyvin esmes yöpaidoiksi? Minulla niitä oli ennen muuttoa 20. Entä koska siivosit viimeksi varastokoppisi? Kun on elämäntapapyöräilijä ja hamstrannut polkupyörästä puretut rikkinäiset vanteet, lokasuojat ja sekalaiset ruuvit ja mutterit ihan varmuuden vuoksi viimeisen parin vuoden ajan, niistä kertyy pullistelevan jätesäkin verran kannettavaa kierrätyspisteelle.

3) Hyvin suunniteltu kestää kolhut paremmin

Olin joskus lukioaikaan töissä muuttofirmassa, missä päädyttiin kerta toisensa jälkeen huomaamaan, kuinka paljon pienemmällä vaivalla päästään kun tavarat on palkattu turvallisesti ja huolella samankokoisiin laatikoihin. Ihan yhtä tärkeää on vetää muovikelmua huonekalujen ympärille (marketin elmukelmu käy ihan hyvin, 2 rullaa riitti yksiön rojuihin) ja kaikesta oleellisinta on suunnitella, mikä tavara liikkuu milloinkin ja mihin. Siis kun pakkaa sukat ja kirjat samaan maks 20 kiloa painavaan banaanilaatikkoon pitää muistaa kirjata päälle mitä askissa on, ja missä se tyhjennetään (vaatekaappi+varasto) ja missä kyydissä se kannattaa roudata (sukat ja kirjat ovat omassa tärkeysjärjestyksessäni keskivaiheella). Kandee myös suunnitella, että se atleettisempi muuttokaveri on jeesimässä, kun pesukonetta tai täyspuista kaappia pitää siitää. Suunnitelmallisuus jättää tilaa myös pieneille kämmeille, joita tulee varmasti: kun suurin osa tavaroista on paketoitu hyvissä ajoin ei aikataulu mene ihan pyllylleen kun päätyy muuttopäivän aattona soittelemaan korviketta hajonneelle muuttopakulle.

Loppupeleissä muutto on kuitenkin ihan puhdistava kokemus, kuhan siihen panostaa riittävän paljon. Kandee myös muistaa, että elämää on myös muuton jälkeen: roudauspäivän jälkeen tarvitsee vapaapäivän myös päivätyöstä ja muuttofallu & skumppa ovat olleet tämän syksyn parhaat tarjoilut.

Työkalut

Otsikko ei ole metafora, vaan ihan erään tylsähkön kesäisen työvuoron sivutuote. Päädyin pohdiskelmaan, kuinka monta ruuvimeisseliä, porakonetta ja muuta tarpeellista työkalua omistan - varsinkin kun lähestyvä muuttosirkus edellyttää taas erilaisten asioiden purkamista ja kokoamista.

Olen takavuosina huomannut, että minulla on suhteellisen paljon työkaluja, tämä ilmenee esmes siten, että päädyn usein lainaaman niitä kavereille, joiden pitää saada aikaiseksi esmes reikä seinään tai uusi rengas fillariin. Lähtökohtaisesti ei kyllä voi suositellakaan kovin monen suuren työkalun hankkimsta joka kotiin, lainaaminen kun on käytännöllisempää, enkä aamu-unisena kerrostaloasujana halua tähän maahan yhtään iskuporakoneen omistavaa tee-se-itse-jannua lisää. Ellen sattuisi omistamaan perus akkuporakoneen lisäksi johdollista iskuporaa lainaisin sellaisen aina tarpeen vaatiessa rakentajan konevuokraamosta: viimeisen 5 vuoden aikan aolen käyttänyt sitä muistaakseni kolmesti, joista viimeisin projekti oli työpaikalla. Toinen kätevähkö kikka on laittaa tavarat käytön jälkeen kiertoon: kun huonekalun maalausprojekti tuli valmiiksi, laitoin käytettynä ostetun hiontakoneeni uudelle kierrokselle huutonettiin.

Työkaluissa on paljon samaa, kuin harrastusvälineissä tai astioissa: niitä rupeaa helposti keräilemään. Lisäksi oikean työkalun omistaminen johonkin harvakseltaan tarvittavaan projektiin on tavallaan tosi palkitsevaa. Silti, kun kasasin jokin aika sitten kaverilleni lahjaksi työkalupaketttia päädyin siihen tulokseen, että sellaiset yleisimmin tarvittavat jutut, kuten  pari ruuvaria, puukon ja pihdit sisältävällä yleistyökalullakin pärjää aika pitkään. Lisäksi jokaisessa kodissa olisi hyvä olla jakoavain, rulla roudarinteippiä ja pieni pullo sellaista sekunttiliimaa jolla voi korjata kaikenlaista. Edistyksellisempi harrastaja vois sijoittaa kuusiokoloavaimiin ja lenkkiavainsarjaan joilla voi korjailla ja kiristellä erilaisia osia esmes polkupyörissä ja huonekaluissa. Elämästään tekee helpompaa sähkökäyttöisellä ruuvinvääntimellä, jolla esmes sängyn sälepohjan 60 ruuvia avautuvat vaivattomasti. Koko paketti maksaa ehkä 50-100€, mutta nämä eivät onneksi ihan hirveästi kulu käytössä. Itse yllätyin joku aika sitten tajutessani, että vieläkin pikkuhommista suoriutuvan Black & Decker -akkuporani patterilla alkaa olla ikää jo 10 vuotta. Myös siinä yleistyökalussa kannattaa satsata laatuun, vauraammaksi itsensä tuntevat voivat sijoittaa aitoon Leathermaniin, itse olen tyytynyt Fiskarsin Gerberiin, jonka "ikuisen takuun" todettiin taannoin kestävän oikeasti ainakin 10 vuotta, kun linkkari vaihtui uuteen metallin murruttua vuosien käytön seurauksena.

Lopuksi työkalukasaa hankkiessa kannattaa miettiä, missä sitä säilyttää. Laskin omat työkalupakkini, ne ovat rumia ja niitä on kolme + porakonelaukku. Minun tapauksessani monta pientä pakkia ovat ehkä fiksumpi ratkaisu, kun yksi hyvin painava, mutta sopivan lenkkiavaimen löytymisen kannalta on suositeltavaa sijoittaa ainakin useimmin tarvittavat työkalut samaan lootaan. Lisäksi se kaikista eniten tarvittava yleistyökalu kannattaa sijoittaa pysyvästi reppuun tai muualle käden ulottuville, hyvistäkään työkaluista kun ei ole hyötyä jos niitä ei ole tarvittaessa saatavilla.

Tsygä

Tsygä, fillari, konkeli, putkikameli - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pyöräily on pienehkössä kaupungissa edullinen, ripeä ja muutenkin fiksu tapa liikkkua paikasta toiseen ympäri vuoden. Siihen saa kuitenkin menemään paljon rahaa, aikaa ja vaivaa.

Mistä tahansa saa edullista, kun tarpeeksi laskee, mutta pyöräilyn fiksuutta liikennemuotona arvioidessa ensimmäinen argumenttin lienee, että elämäntapapyöräilijöiden tekemät laskelmat kalliinkin pyörän kilometrikulutuksesta ovat senttien tasolla. Pyöräilemällä kohottaa tietysti lisäksi kuntoaan, oikaisee pahimmat aamuruuhkat ja säästää bussilipun hinnan. Monelle pyöräily on liikennemuodon lisäksi harrastus, joka tekee rahallisen panostuksen laskeskelusta vaikeaa, tekemisen ilolle kun ei oikein voi laittaa hintalappua.  Itselleni pyöräilyn hinta tuli vastaan, kun päädyin kasailemaan tyttöystävälle pyörää dyykatusta aihiosta. Raadosta saatiin 50-100€ ja työpäivän verran työtunteja panostamalla liikennöitävä menopeli. Vastaavan käytetyn pyörän olisi saanut läheiseltä Ekotorilta noin 100€ hintaan, ja uusi vastaava olisi ollut noin 500€ arvoinen. Pyöräilemään alkavaa kaupunkilaista evästäessäni laskeskelin, että tällaisella 90-luvun laatupyörällä liikkuvan kannattaa varmaankin varautua siihen, että pyörään tarvitaan vuodessa 20-50 eurolla varaosia, ja jonkin verran omia tai kaverien työtunteja. Pyörää myös kannattaa käyttää ammattilaisen korjattavana aina, kun aihetta ilmenee: ammattilainen antaa työlleen takuun ja korjaukset ovat työkustannuksiltaan usein alle 100e luokkaa. Pyöräkatoksessa seisova rikkinäinen pyörä taas ei tuota muuta, kuin mielipahaa omistajalleen. Itse olen teettänyt pyöriini parit vanteiden oikaisut (uudet pinnat joutuu aina kiristyttämään vuoden sisään ja pinnoja katkeilee kämmien ja ilkivallan seurauksena), kammen vaihdon  ja vaihteistoon liittyviä korjauksia, ja hinnat ovat aina olleet kympeissä, joskin vanhempiin konkeleihin voi varaosien löytäminen olla huoltoliikkeellekin haastavaa ja joskus myös kallista.

Pyöränkin menoja suunnitellessa kannattaa itse fillarin hinnan ja vuosittaisten huoltokulujen lisäksi budjetoida muutama kymppi pyöräilykypärään, kymppi lamppuun ja noin 10% pyörän arvosta erilaisiin lukkoihin. Vaikka kotivakuutus vohkitun pyörän korvaakin, on vakuutuksessa aina jonkinlainen omavastuu, ja on pyörättämyydestä ja uuden hankkimisesta oma vaivansakin. Itse suosittelen u-lukko + eturenkaan ja koko höskän lähimmpään tolppaan kiinnittävä kaapeli - yhdistelmää, jollaisen saa jo parilla kympillä. Kalliimman fillarin omistajan kannattaa satsata enemmän lukkoonkin, huippumallit maksavat varmaankin satasen verran, mutta tuovat varmasti vastaavan määrän mielenrauhaakin.

Matkustamisen tuotot

Matkustaminen on siistiä puuhaa, ja sillä on omat kiistattomat etunsa yksilölle itselleen sekä vähemmän selviä etuja maailmalle kulttuurien kohtaamisen ja toisilta oppimisen kautta. Itse tykkään reissata pari kertaa vuodessa, joskin viime aikoina olen oppinut myös tykkäämään kotimaassa pyörimisestä, viikonloppu kotikaupungissa lataa usein akkuja ja tuottaa saman verran taidegallerioista hankittuja kulttuurielämyksiä, kuin kaupunkiloma Euroopassa. Opiskelijabudjetilla matkustamisesta on vaikka kuinka paljon erilaisia oppaita netti pullollaan, joten en näe tarpeelliseksi ihmetellä reissaamisen hintaa, vaan pohdin mitä reilun viikon reissuta jää muuten käteen, rahallisella puolella ja muutenkin.

Sanotaan, että suomalaiset eivät tykkää tehdä lomallaan mitään, kun taas esmes saksalaiset haluavat joka päivälle jotakin toimintaa. En tiedä pitääkö tämäkään klisee laajemmin paikkaansa, mutta ainakin omassa lomailuasenteessani katkaisen arjen rutiin tekemällä jokin päivä jotain siistiä. Olisi tietysti hienoa, jos tähän pystyisi ihan arjessaankin - ehkä tätä varten ovat sitten eläkevuodet. Käytännössä lomalla tuppaa käyttämään aika paljon rahaa esimerkiksi museoiden ja gellerioiden pääsymaksuihin. Reissasin viimeksi Britanniassa, missä suurimpaan osaan tällaisia kohteita pääsee ilman pääsymaksua. Tämä on tietysti hieno juttu ja säästää lomailun kustannuksia. Lisäksi tulee mentyä sellaisiinkin paikkoihin, joissa ei tulisi muuten käytyä. Jäinkin reissun jälkeen miettimään, kuinka moni suomalainenkin kävisi uteliaisuuttaan katsomassa vaikkappa nykytaidetta, ellei joutuisi museon ovella pulittamaan vitosen luokkaa olevaa pääsymaksua? Vaikka maksu ei rahallisessa mielesssä varmaankaan kenenkään budjettia kaada, on ihan selvää että se nostaa kotimaisten museioiden ja kulttuurikohteiden kynnyksiä. Kun museoiden talous on muutenkin julksiesti rahoitetettua voidaan  kysyä, mikä on sitten tämän kynnyksen hinta? Jokainen, joka ei käy vaikkapa kotikaupunkinsa taidemuseossa kerran vuodessa on mun mielestä yhteiskunnallisena tappiona isompi, kuin se muutama euro mitä kävijästä rahastuksen aiheuttamien kulujen jälkeen jää.

Joillakin reissaamiseen kuuluu oleellisesti liikunta, joillain shoppailu ja kolmannella syöminen. Itse ostan kohtuu harvoin uusia vaatteita, mutta koska päädyn britteihin noin kerran vuodessa olen huomannut ostavani monet perusvaatteet, kuten nyt vaikka sukat ja kalsongit sieltä. Tästä on oikeastaan kahdenlaista hyötyä, yhtäältä ressuun voi lähteä kaikista reikäisimpien sukkien kanssa ja vaihtaa ne uusiin, ja eivät tavalliset käyttövaatteet niillä saarilla ainakaan kotimaisia kalliimpia ole. Gledjujen hankkimeinen tien pääältä taitaa olla siis ainakin edullista, viimeisen kokemukseni perusteella se oli myös ihan hauskaa: kun menee aamulla yhdeksän aikaan ensimmäsienä asiakkaana etsimään sukkia, tai kokee reissunjälkeistä riemua vetäessään arkiaamuna toiselta puolelta eurooppaa hankitut kalsongit jalkaan, on selkeästi onnistuntu tuomaan reissufiiliksestä jotain arkeensa.

Sisustaminen nuorisobudjetilla

Sisutaminen on vähän niinkun ruuanlaitto, siitä on tehty hämmentävä määrä erilaisia tv-sarjoja, vaikka me kaikki teemme sitä tavalla tai toisella päivittäin, joskus suunnitelmallisemmin, mutta useimmiten asiaa sen suuremmin miettimättä. Minun tapauksessani olen aikanaan muuttannut kotoa pois vähäisen tavaramäärän kanssa, ja hankkinut huonekaluja sitä mukaa kun niihin on ollut varaa tai tarvetta. Lopputulos on ollut aika sekava, ja vasta monen muuton ja käyttöikänsä päähän tulleen halpishuonekalun jälkeen olen ruvennut miettimään sisustusta tyylinä tai kokonaisuutena. Lopputuloksena on parin viimeisen vuoden aikana ollut hauska sisistusharrastus, joka ehkä joskus poikii oman bloginsa.

Näin syksyllä moni kokoaa kalustusta ensimmäiseen omaan kotiinsa, mikä on huikeaa aikaa nuoren elämässä. Omassa asunnossa pitää mun mielestä päästää oma luovuus valloilleen, ja hankkia myös huonekaluja vähän fiilispohjalta. Perusjutuissa kuitenkin säästää, kun panostaa hyväään designiin: ruotsalaisesta jättihallista hankitut huonekalut kun eivät oikeasti kestä käytössä ehjinä saati hyvännäköisenä kovinkaan montaa vuotta.

Vaikka vanhemmat jeesaavatkin usein kotoa muuttavaa, olin itse aikanaan järkyttynyt miten paljon sängyn tai lautasen kaltaiset asiat maksavat. Halvemmalla pääsee, kun käy kirpparilla, ja laadukkaista asioista ja huonekaluista pääsee tarvittaessa helposti eroon saaden suuren osan sijoitetusta pääomasta takaisin - viimeistään silloin, kun päätyy monen onnellisen yhteensattuman kautta synkronoimaan huonekalunsa jonkun tyoisen ihmisen kanssa, täytyy ylimääräiset kahvikupit ja nojatuolit laittaa kiertoon. Ihan puhtaasti rahan näkökulmasta ajatellen kustannustehokkain vaihtoehto kalustukselle on ilmeisesti hankkia laadukkaat kalusteet käytettynä: Nopeasti tarkasteltuna nettihuutokaupasta lähtisi esimerkiksi pöytä ja työtuoli kotimaiselta laatuvalmistajalta yhteensä noin 160€ hintaan, mikä on suunnilleen saman verran kun tällaisista kalusteista saa halpamyymälässä pulittaa uusina. Oman kokemukseni perusteella kotimaisista 70-luvun designkalusteista saa tarvittaessa "omansa pois", kun taas halpikset joutuu laittamaan kiertoon ilman välirahaa. Kalusteiden ulkonäkö ja käytännöllisyys ovat sitten oma lukunsa, oma työtuolini on Artekin valmistama"68"-tuoli, jossa istuskelu on mukavaa ja muotoilu miellyttää silmää rutkaasti lastulevy-metalliputkivirityksiä enemmän. Jos ei ole pätäkästä pulaa, saa niitä hyviä huonekaluja hankkia toki uusinakin: itse satsasin pöytälamppua hankkiessani satasen verran Harri Koskisen Block-lamppuun, josta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Veikkaan, että lampusta on iloa moneen tulevaan asuntoon. Satsaamalla opintojen alussa siis vaikkapa puolikkaan opintolainan verran fiksumpaan suuntaan, saattaa tulla paitsi säästäneeksi rahansa, myös hankkineeksi kalusteita joista voi olla ylpeä pitkään.

Tasapainoblogi alkaa

Kaikkea sitä tulee aina mietittyä: mistä asiat tulevat, mitä kaikki maksaa ja mikä olisi fiksu ratkaisu mihinkin ongelmaan?

Erilaiset tyypit etsivät erilaisia ratkaisuja, joku haluaa parhaan mahdolliseen laadun hinnasta välittämättä, joku haluaa päästä mahdollisimman halvalla ja itse klikkaan ainakin kuvatiedostoja tallentaessa usein "good balance" -nappia. Hyvä tasapaino lieneekin usein hyvä lähtökohta kaikelle mahdolliselle meditoinnille: fiksusta ratkaisusta voi liukua vähemmän fiksuun suuntaan sen mukaan, miten paljon haluaa maksaa vähän kivemman näköisestä paidasta, käyttää aikaa siivoamiseen tai kirjoittaa blogitekstejä. Kirjoittelen tässä blogissa opiskelijaelämään, omaan elämään ja rahankäyttöön liittyvistä jutuista.


Tasapaino on hauska sana, Google tietää kertoa siitä mm. seuraavaa:

Tasapaino tarkoittaa yleisesti tilaa, jossa eri suuntiin vaikuttavat muutosta aiheuttavat tekijät kumoavat toisensa"
"Hyvä tasapainokyky on turvallisen liikkumisen perusta."
"Jos tasapaino ehtii pettää, voit vaikuttaa kaatumisen lopputulokseen harjoittelemalla turvallisempaa kaatumistapaa."