Tsygä, fillari, konkeli, putkikameli - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pyöräily on pienehkössä kaupungissa edullinen, ripeä ja muutenkin fiksu tapa liikkkua paikasta toiseen ympäri vuoden. Siihen saa kuitenkin menemään paljon rahaa, aikaa ja vaivaa.
Mistä tahansa saa edullista, kun tarpeeksi laskee, mutta pyöräilyn fiksuutta liikennemuotona arvioidessa ensimmäinen argumenttin lienee, että elämäntapapyöräilijöiden tekemät laskelmat kalliinkin pyörän kilometrikulutuksesta ovat senttien tasolla. Pyöräilemällä kohottaa tietysti lisäksi kuntoaan, oikaisee pahimmat aamuruuhkat ja säästää bussilipun hinnan. Monelle pyöräily on liikennemuodon lisäksi harrastus, joka tekee rahallisen panostuksen laskeskelusta vaikeaa, tekemisen ilolle kun ei oikein voi laittaa hintalappua. Itselleni pyöräilyn hinta tuli vastaan, kun päädyin kasailemaan tyttöystävälle pyörää dyykatusta aihiosta. Raadosta saatiin 50-100€ ja työpäivän verran työtunteja panostamalla liikennöitävä menopeli. Vastaavan käytetyn pyörän olisi saanut läheiseltä Ekotorilta noin 100€ hintaan, ja uusi vastaava olisi ollut noin 500€ arvoinen. Pyöräilemään alkavaa kaupunkilaista evästäessäni laskeskelin, että tällaisella 90-luvun laatupyörällä liikkuvan kannattaa varmaankin varautua siihen, että pyörään tarvitaan vuodessa 20-50 eurolla varaosia, ja jonkin verran omia tai kaverien työtunteja. Pyörää myös kannattaa käyttää ammattilaisen korjattavana aina, kun aihetta ilmenee: ammattilainen antaa työlleen takuun ja korjaukset ovat työkustannuksiltaan usein alle 100e luokkaa. Pyöräkatoksessa seisova rikkinäinen pyörä taas ei tuota muuta, kuin mielipahaa omistajalleen. Itse olen teettänyt pyöriini parit vanteiden oikaisut (uudet pinnat joutuu aina kiristyttämään vuoden sisään ja pinnoja katkeilee kämmien ja ilkivallan seurauksena), kammen vaihdon ja vaihteistoon liittyviä korjauksia, ja hinnat ovat aina olleet kympeissä, joskin vanhempiin konkeleihin voi varaosien löytäminen olla huoltoliikkeellekin haastavaa ja joskus myös kallista.
Pyöränkin menoja suunnitellessa kannattaa itse fillarin hinnan ja vuosittaisten huoltokulujen lisäksi budjetoida muutama kymppi pyöräilykypärään, kymppi lamppuun ja noin 10% pyörän arvosta erilaisiin lukkoihin. Vaikka kotivakuutus vohkitun pyörän korvaakin, on vakuutuksessa aina jonkinlainen omavastuu, ja on pyörättämyydestä ja uuden hankkimisesta oma vaivansakin. Itse suosittelen u-lukko + eturenkaan ja koko höskän lähimmpään tolppaan kiinnittävä kaapeli - yhdistelmää, jollaisen saa jo parilla kympillä. Kalliimman fillarin omistajan kannattaa satsata enemmän lukkoonkin, huippumallit maksavat varmaankin satasen verran, mutta tuovat varmasti vastaavan määrän mielenrauhaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti