maanantai 26. tammikuuta 2015
Nyrkkipajassa asiointia
Olen harrastanut valokuvausta useammalla vuosikymmenellä, ja jostakin syystä päätynyt uusimaan valokuvauskalustoa ja tekemään muuta harrastukseen liittyvää aina vuoden vaihtuessa. Alunperiin lähtökohtana taisi olla edellisen vuoden tuotosten arkistointi: 1990-luvulla tähän riitti kuvien liimailu albumiin ja parin kuvakuoren tunkeminen arkistolaatikkoon. Nykyään tallentelen kuvatiedostoja irtokovalevylle, ylläpidän banaanilaatikon mittaluokkaan paisunutta nega-arkistoani ja päivittelen nettiportfoliotani (www.juhowilska.com). Vuosien varrella on tullut asioitua kaikenlaisten alan liikkeiden ja kauppiaiden kanssa, mutta tänäkin vuonna tuli opittua jotakin uutta.
Tänä vuonna hankintalistalla oli kaikenlaista tavaraa objektiivistä nettisivuun ja filmirulliin. Tällaista tavaraa ja palveluja kauppaavat kaikenlaiset tahot jättimarketeista ketjuliikkeisiin ja itsenäisiin yrittäjiin. Rohkeille on lisäksi huutonet. Kaikista eniten tarjontaa on silloin, kun ostaa jotain ei-kiinteää tavaraa, kuten vaikka nettidomainia portfoliolle tai vakuutusta kalustoa turvaamaan.
Valokuvaaja tarvitsee nykypäivänä jonkinlaisen nettiportfolion, jonka kautta tuotoksiaan esittelee, ja vaihtoehtoina on sivujen kyhääminen itse tai valmiin pohjan käyttäminen. Kun tavoitteena on ammattimainen laatu, on tuo itse tuskartelu ainakin omalla koodausosamisella poissa laskuista, nykyinen portfolioni onkin kyhätty valmiilla pohjalla ja jälki on ihan kohtalaista. Ainahan näitäkin voisi toki tehdä paremmin, ja oman designfilosofian toteuttaminen on ison palveluntarjoajan asiakkaana vaikeaa. Lisäksi mikään ei ole ilmaista - kuten ei tietenkään pidä ollakaan - mutta toisalta on tyhmää maksaa vaikkapa vitonen kuukaudessa designista, joka on hyvä muttei kuitenkaan ihan sitä mitä haluaisi. Itse päädyin tutkimaan verkostojani, ja nykäisemään tuttua nettiyrittäjää hihasta, lopputuloksena päädyin mukaan kehittelemään kaverin kanssa firmalle portfoliotuotetta joka näyttää ehkä enemmän sille, mitä kaltaiseni kuluttaja haluaa. Näin ne innovaatiot liikkuu. Tai jotakin.
Toinen vuodenvaihteen monimutkaisemmista hankinnoista oli kalustoa täydentävä optiikka, jonka valitna ei varsinaisesti ollut ongelma. Koska linssin merkki ja malli olivat hyvin tiedossa piti löytää enää sopiva kauppias jolta laite löytyisi hyllystä. Tämäkään ei sinällään ollut vaikeaa, mutta hintaerot laitteilla olivat prosenteissa mitattuna hyvinkin suuret, saman laitteen saa tietysti puolet halvemmalla käytettynä. Tämän lisäksi hintaan tulee heti 1/3 lisää, jos sen ostaa tunnetun ketjun myymälästä tai nettikaupasta. Netistä löytyi kuitenkin itsenäinen yrittäjä, joka kauppasi linssin sopuhintaan.
Kamerabisnes näyttäisi menevän suurin piirtein siten, että kuluttajat tavoittavat paremmin kehäteiden varrelle sijoitetut jättimarketit, joiden valikoimasta löytyvät suurempien merkkien kittipaketit kamera+perusobjektiivi. Kun tarvetta kauluston täydennykselle sitten tulee, löytyvät seuraavat suhteessa huomattavasti kalliimmat lisäpalikat sitten ketjuliikkeestä, joka pystyy omalla markkinoinnillaan pitämään katteet korkealla, mutta käyttää sisääntulevaa rahaa enemmän markkinointiin, kun valikoiman tai palvelujen ketteryyteen. Pienemmällä yrittäjällä homma taitaa mennä vähän samaan tapaan, kun nettisivubisneksessä: täytyy olla halua haistella markkinoita ja keksiä uusia kiinnostavia tuotteita ja ostaa ja myydä tavaraa halvemmalla saadakseen liikevaihtoa. Yhtälailla pienemmältä toimijalta edellytetään palvelualttiuden lisäksi asiantuntemusta.
Näistä hankinnoista jäi mietityttämään, ovatko pienemmät toimijat todella isompia toimijoita ketterämpiä, joustavampia ja kädestä suuhun -tilinpitonsa takia myös realistisemmin tuotteensa hinnoittelevia ja sitä kautta halvempia? Toinen vaihtoehto on, että tällaisten toimijoiden kanssa asiointi vaan nyt sattuu sopiman minun tyyliini. Totuus on todennäköisesti jossain välimaastossa. On ehkä ihan ideologinen tai omaan lähiöjärkeen vetoava valinta haluta asioida firmoissa joissa tuntee tai tietää omistajan, ja toisaalta parhaan tarjouksen saattaa löytää jäykköjen listahintojen ulkopuolelta, varsinkin kun tietää mistä etsii. Tämän talven kalustopäivityksen ehkä suurin juttu oli nähdä kuinka pienyrittäjät, joita kait nykykielellä sanotaat startupeiksi todella diggaavat omaa bisnestään ja tekee rohkeasti omaa juttuaan. Hyvä esimerkki on tamperelainen kamerakauppias, joka on tehnyt nettiin kasan opetusfilmejä. Kuka nyt voisi olla ostamatta tuollaiselta jannulta kameraa :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti