sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kirjanpitäjänä



Oon vuosien varrella ollut tekemisissä useamman eri yhdistyksen talouden kanssa, ja näissä yhteyksissä on tullut opeteltua kirjanpidon perusteet. Samoilla eväillä, millä tehdään yhdistyksen liikevaihdoltaan muutaman tonnin kokoinen kirjanpito onnistuisi pienen yrityksenkin paperien tekeminen, joten vapaaehtoistyössä opittu ei varmasti ole mennyt hukkaan. Kun sain tammikuun lopulla eteenpäin yhden yhdistyksen viimevuotisen tilinpäätöksen pysähdyin miettimään, voisiko toisten rahojen laskemisesta oppia jotain omien varojensa hallinnan kannalta hyödyllistä?

Kaksinkertainen kirjanpito on muuten uskomattoman hieno keksintö. Niille, jolle termi ei aukea voisi summailla, että tällainen laskemistapa , mahdollistaa rahan liikuttelun paperilla. Rahasta lasketaan siis sen lisäksi minne semenee myös mistä se lähtee. Kuulostaa helpolle, mutta ei aina ole sitä. Käytännössä homma toimii naputtelemalla kuitit ja tiliotteet kirjanpito-ohjelmaan, joista monelle yhdistysmyyrälle tuttu on ilmainen Tappio. Oon joskus pohtinut, voisiko oman henkilökohtaisen talouden naputetta ohjelmaan ja sitä kautta säätää omaa rahankäyttöään? Tämä olisi vähän eri asia,  kun pelkkä menojen ja tulojen summaaminen, johonkin käytetty raha kun on aina jostkin pois. Oman rahankäyttön kirjaaminen olisi tietenkin ihan älytöntä, hommaan menisi valtavasti aikaa ja kaikesta ei kuitenkaan ole kuittia. Oma talous on myös hyvin henkilökohtaista, ja tilinteko siitä jopa itselleen tuntuu vähän nololle.

Oman rahankäytön fiksuntamiseen omiaan olisi yhdistyksen kirjanpidosta adaptoitavissa kalustoluettelo, poistolaskelmat ja kaiken omaan kalustoon kuuluvan roinan elinkaaren ajattelu. En nyt tarkoita pelkkää laatuun satsaamista, vaan sitä että  olisi josksu hyvä miettiä ihan pelkästään rahan näkökulmasta, miten paljon mihinkin hankintaan sijoittaa. Suurin osahan meistä ei tällaisia mieti (paitsi ehkä hankkiessaan jotain asunnon kokoista isompaa juttua), mutta näitä miettivät ihan varmasti ne tahot, jotka meillä kaikenlaista tavaraa myyvät. Tunnustaudun itse kuluttajana sellaiseksi uunoksi, joka hankkii edelleen suurimman osan tavaroista ”toistaiseksi”. Mikään ei loppupeleissä maksa liikaa, kun huomioi sen kestävän ikuisesti. Todellisuudessa mikään ei ole ikuista, vaan ehjänkin tavaran tuppaa ennen pitkää laittamaan kiertoon. Harvassa ovat ainakin omassa taloudessa ne asiat, joita on käyttänyt päivittään vaikka yli viiden vuoden ajan. Mieleen tulee jotakin kahvikuppien ja muiden astioiden tapaisia asioita

Toinen viisaus, jonka kirjanpitonakeista voisi siirtää omaan taluodenhoitoon on, että pitää kaikessa taloussuunnittelussa ja päätöksenteossa olis hyvä pitää mielessä mielessä päätettävän summan koko – jostain syystä joku itselle läheinen vaikkapa nyt leffalipun hinta on helppo hahmottaa, ja euron hintaero saattaa vaikuttaa ostopäätökseen. Sitten joku vähemmän  läheinen  juttu jossa on kyse isosta summasta, kuten nyt vaikka vakuutuksen vuosimaksu saattaa mennä hyvinkin vähäisellä kriittisellä ajattelulla läpi. energia kannattaa suunnata isojen summien säätöön, ja unohtaa euroista stressaaminen. Oman henkilökohtaisen talouden kohdalla stressin vähentäminen on jokatapauksessa fiksua kehitystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti