Oon vuosien varrella ollut tekemisissä useamman eri
yhdistyksen talouden kanssa, ja näissä yhteyksissä on tullut opeteltua
kirjanpidon perusteet. Samoilla eväillä, millä tehdään yhdistyksen liikevaihdoltaan
muutaman tonnin kokoinen kirjanpito onnistuisi pienen yrityksenkin paperien
tekeminen, joten vapaaehtoistyössä opittu ei varmasti ole mennyt hukkaan. Kun
sain tammikuun lopulla eteenpäin yhden yhdistyksen viimevuotisen tilinpäätöksen
pysähdyin miettimään, voisiko toisten rahojen laskemisesta oppia jotain omien
varojensa hallinnan kannalta hyödyllistä?
Kaksinkertainen kirjanpito on muuten uskomattoman hieno
keksintö. Niille, jolle termi ei aukea voisi summailla, että tällainen
laskemistapa , mahdollistaa rahan liikuttelun paperilla. Rahasta lasketaan siis
sen lisäksi minne semenee myös mistä se lähtee. Kuulostaa helpolle, mutta ei
aina ole sitä. Käytännössä homma toimii naputtelemalla kuitit ja tiliotteet
kirjanpito-ohjelmaan, joista monelle yhdistysmyyrälle tuttu on ilmainen Tappio.
Oon joskus pohtinut, voisiko oman henkilökohtaisen talouden naputetta ohjelmaan
ja sitä kautta säätää omaa rahankäyttöään? Tämä olisi vähän eri asia, kun pelkkä menojen ja tulojen summaaminen,
johonkin käytetty raha kun on aina jostkin pois. Oman rahankäyttön kirjaaminen
olisi tietenkin ihan älytöntä, hommaan menisi valtavasti aikaa ja kaikesta ei
kuitenkaan ole kuittia. Oma talous on myös hyvin henkilökohtaista, ja tilinteko
siitä jopa itselleen tuntuu vähän nololle.
Oman rahankäytön fiksuntamiseen omiaan olisi yhdistyksen
kirjanpidosta adaptoitavissa kalustoluettelo, poistolaskelmat ja kaiken omaan
kalustoon kuuluvan roinan elinkaaren ajattelu. En nyt tarkoita pelkkää laatuun
satsaamista, vaan sitä että olisi josksu
hyvä miettiä ihan pelkästään rahan näkökulmasta, miten paljon mihinkin
hankintaan sijoittaa. Suurin osahan meistä ei tällaisia mieti (paitsi ehkä
hankkiessaan jotain asunnon kokoista isompaa juttua), mutta näitä miettivät
ihan varmasti ne tahot, jotka meillä kaikenlaista tavaraa myyvät. Tunnustaudun itse kuluttajana sellaiseksi uunoksi, joka
hankkii edelleen suurimman osan tavaroista ”toistaiseksi”. Mikään ei
loppupeleissä maksa liikaa, kun huomioi sen kestävän ikuisesti. Todellisuudessa
mikään ei ole ikuista, vaan ehjänkin tavaran tuppaa ennen pitkää laittamaan
kiertoon. Harvassa ovat ainakin omassa taloudessa ne asiat, joita on käyttänyt
päivittään vaikka yli viiden vuoden ajan. Mieleen tulee jotakin kahvikuppien ja
muiden astioiden tapaisia asioita
Toinen viisaus, jonka kirjanpitonakeista voisi siirtää omaan
taluodenhoitoon on, että pitää kaikessa taloussuunnittelussa ja päätöksenteossa
olis hyvä pitää mielessä mielessä päätettävän summan koko – jostain syystä joku
itselle läheinen vaikkapa nyt leffalipun hinta on helppo hahmottaa, ja euron
hintaero saattaa vaikuttaa ostopäätökseen. Sitten joku vähemmän läheinen juttu jossa on kyse isosta summasta, kuten nyt
vaikka vakuutuksen vuosimaksu saattaa mennä hyvinkin vähäisellä kriittisellä
ajattelulla läpi. energia kannattaa suunnata isojen summien säätöön, ja unohtaa
euroista stressaaminen. Oman henkilökohtaisen talouden kohdalla stressin
vähentäminen on jokatapauksessa fiksua kehitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti